tiistai 9. syyskuuta 2008

Sataa, sataa ropisee...

Taivas on harmaa ja vettä tulee "ihan alas asti", -kuten mieheni aina sanoo.
Olo on ollut pahasti pakkasen puolella, eikä tämä kurja sää sitä ainakaan kohota...
Mutta jotakin on joka hitusen saa hymynkareita huulilleni.
Tällaiset ihanuudet bongasin jo kauan sitten eräässä ruotsalaisessa nettimyymälässä, mutta kielitaidottomuudestani johtuen tilaus jäi...
Kun sitten tässä eräänä päivänä näin Riitan puodin blogissa, että hänelle on näitä tulossa, niin laitoin heti varaukseen.

En taida ihan heti haluta näitä kokeilla, vaikka ilma olisi siihen suosiollinen. Taidan vain ihastella niitä tässä sisätiloissa.


Työhön paluu olisi edessä ensikuussa... Psykiatri kirjoitta sairasloman 15.10 asti.
Eipä siinä sitten mikään auta, ei minulla ole voimia "taistella". Menen ja kokeilen.
Osapäiväisyys varmasti helpottaa vähän, mutta ei tämä masennus sillä poistu!!
Olen ajatellut, että jos ei onnistu, niin sillä en stressaa...
Esikoisen menetyksen jälkeen, on lähes kaikki menettänyt merkityksensä, -ja minun kohdallani myös työ!
Tekemäni valitus ei ole "poikinut" minkäänlaista yhteydenottoa, ainakaan vielä.

En voi varsinaisesti sanoa odottaneeni sitä, mutta kyllä jäin miettimään, että kuinka "pieni" sitä tällainen tavallinen lapsensa menettänyt äiti on "suurempien" herrojen edessä...
Asiat näköjään on niinkuin he suuressa viisaudessan päättävät, ei auta yrittää puolustella omia tuntemuksiaan...

Kirpputori hintalappuja pitäisi alkaa väsäämään, tänää tuli soitto ja kerrottiin pöytänumero. Ei vain huvita... Olen ja polttelen kynttilöitä.
Tässä kuvassa näkyvät kruunu sekä Madonna patsas ovat myös Wanilla Rosesta.

13 kommenttia:

  1. Toivottavasti pikkuhiljaa niitä ilonpilkahduksia alkaa tulla enemmän... Joskus työhönmeno voi auttaa kriisitilanteessa - työssäoloaikana ajatukset pakottautuvat muuhun ja mieli saa lepoa surulta ja masennukselta. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanat saappaat, kyllä noilla kannattaa vähän ulkonakin nauttia!
    Onhan sinulla taas kuukausi aikaa eteenpäin, ennen töihin paluuta. Kyllä se siitä. Ja jos tuntuu vaikealta niin eikun lisää lomaa, niin se homma toimii. Voimia vaan näille sateisille päiville!

    VastaaPoista
  3. Inkivääri: Lämmin kiitos Sinulle.
    Vähäisiä ja pieniä ovat ilonpilkahdukseni, -mutta onneksi niitä sentään on.
    Toivotaan, että työhön paluu "auttaisi".

    Sari: Kiitos taas vierailustasi! =)
    Enköhän minä jonakin päivänä testaa uudet saappaani, -vaikka vain pienen korttelin välin kulkisin...
    Onneksi tässä on vielä aikaa ennen työhön paluuta... Päivä kerrallaan sitäkin kohti, -tiedän, että minua siellä odotetaan.

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle toivotan. Ihanilta näyttävät sinun viimeaikaiset hankintasi.

    Terhi

    VastaaPoista
  5. Samaa mieltä kuin sari: hae uutta saikkua, jos et jaksa töihin!!!

    Aivan ihanat saappaat! Minäkin olen noita ihaillut, mutta kun kumpparit ei ylipäänsä sovi minun jaloilleni, mieluummin pidän lenkkareita sateella....

    VastaaPoista
  6. Terhi: Sinulle myös kaunis kiitos kun käyt ja jaksat kommentoida! =)

    Jaana: Kiitos kun jaksat välittää!
    Enpä minäkään kovin usein kumppareita käytä, -ja jos käytän niin "likaisissa" pihahommissa. Näitä uusia en kyllä sellaisissa ainakaan voisi käyttää... ;-)

    VastaaPoista
  7. Moi!

    Usko vain että työhön palaaminen antaa sinulle päiviisi uutta ajateltavaa ja pääset taas elämänsyrjästä kiinni. Tapahtunutta kun vain ei saa tapahtumattomaksi ja poikasikin toivoisi sinun jatkavan elämääsi eteenpäin.

    VastaaPoista
  8. Ihanat saappaat! Jos siltä tuntuu, ettet jaksa töissä, haet lisää sairaslomaa, ei ole pakko jaksaa!!!

    VastaaPoista
  9. Anonyymi: Kiitos Sinulle kommentistasi! =)
    Toivon todella, että työhön paluu auttaa minua taas pienen hetken eteenpäin!
    Toki tiedän, ettei tapahtunutta mikään koskaan voi muuttaa, ja uskon myös, -kuten mainitsit, että Poikanikin toivoisi minun jatkavan elämää eteenpäin...
    Mutta, -hän myös tunsi ja tiesi minut... ja varmasti ymmärtäisi sen, jos en kykene jatkamaan elämää kuten ennen...

    Tiinuli: Lämmin kiitos kommentistasi! Myös Sinä se jaksat yhä aina välittää... Olet ihana!
    Kisuille silitykset ja Kullallesi edelleen kaikkea hyvää -ja Sinulle myös!

    VastaaPoista
  10. Oi, saappaat kuin kiiltokuva!! Kyllä noilla täytyisi käydä ulkona vähän loiskuttelemassa :)

    Aurinkoa mieleesi!
    t. kaikella on aikansa

    VastaaPoista
  11. Kaikella on aikansa: Lämmin kiitos vierailusta! Jep, kyllä vain täytyy hiukan testata kumppareita lätäkössä... ;-)

    VastaaPoista
  12. Tutun näköiset kumisaappaat, itselläni ne ovat olleet jo puolitoistavuotta ahkerassa käytössä, eivät siis enää noin uutukaisen näköiset:)No en minä niitä ihan kaupungille jalkaani laita, vaikka kyllä varmaan katseita saisinkin:)..mutta pihallani kukkien joukossa menee hyvin:) Eikun käyttöön vaan puutarhassasi., ja harjalla sit päälimmäiset kurat:)
    Itse meni töihin suruni jälkeen, totesin, että en kyllä ihan koko ajan siellä sitä ajatellut , kun olin ihmisten kanssa ja työtä oli paljon, mut kyllä ne kyyneleetkin tulivat väkisinkin, minulle sanottiin , jos ei osaa itkeä ei osaa nauraakkaan, sitten ajattelin että tämän surun kanssa minun on elettävä koko elämäni loppuun asti.
    Lämpimin halauksin sinulle Titti toivottelen tätä päivää.

    VastaaPoista
  13. Sirkka: Kaunis kiitos Sinulle, kera lämpimän rutistuksen. Ihanaa kun piipahdit taas vieraisilla! =)

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥