Kukkia ja löytöjä...

Lämpimät kiitokset kommenteista... -niin mieheni kuin itsenikin puolesta!

Kyllä te ihmiset olette sitten NIIN ihania...♥
Kaikki kommentoivat niin kannustavasti, -ja niillä on suuri apu tässä jaksamisessani.
En vain lakkaa ihmettelemästä sitä, että blogillani on niin paljon lukijoita!!

Olen bloggaillut vuodesta 2006 (Taivaspoikani silloin aikoinaan minulle blogin teki) ja sen jälkeen on blogeja tullut kuin sieniä sateella. Toinen toistaan kauniimpia!

Ihana huomata että tämä tätikin vain vielä porskuttaa mukana, -vaikkei ole glamouria tai muutenkaan mitään ihmeellistä tarjolla...

Minulle sopii tämä virtuuali elämä mitä parhaimmin, -en ole koskaan ollut kovin sosiaalinen, ja Esikoisen menehtymisen jälkeen olen sitä vielä vähemmän...

Minulle blogini pitäminen ja te ihanat blogi-ystäväni olette kultaakin kalliimpia! Varsinkin kun työelämään palaaminen ei ole onnistunut...

Yritän pitää edelleenkin tämän sävyn suht positiivisena, mutta koska oikeita ystäviä on vähän, eikä läheisiään halua jatkuvasti vaivata ongelmillaan, -niin tämä on minulle hyvä paikka välillä purata pahaa oloani...

Kuten nyt esim. tätä mikä on nyt kun takana on kaksi onnettomuutta ja kaksi leikkausta.

Kun oikea käsi on taas paketoituna koukussa kylkeen ja vatsan päälle, -ei voi eikä saa käyttää neljään viikkoon... Kun kipu on jatkuva, kun nukkuu -olosuhteiden pakosta- yönsä huonosti sohvalla(Ekotorp on kyllä oikein ihana nukkumapaikka kun ottaa selkänojan tyynyt pois) kun on avuton ja lähes kokonaan toisten armoilla, kun viettää päivänsä yksin  kokoajan sohvalla, kun tasapaino on huono käden takia, kun joka askeleella melkein pelkää ettei vain taas kaadu...

Listaa voisi jatkaa, mutta tuossa päällimäisiä tuntojani.

Mutta näillä mennään, -kolmen viikon kuluttua saan jo ottaa pois tämän tukisiteen...

omasta puutarhasta keräilin kukkia.

Valokuvaamisesta... 

Harmittaa kun ei pysty järkkärillä kuvaamaan (yritin kyllä, mutta ei onnistu). 

Oli siis kaivettava vanha Olympus pokkari käyttöön, -hankalaa on kuvaaminen silläkin, mutta onneksi on kevyt! Valokuvien taso on siis nyt jonkin aikaa heikohko... Mutta kun en pysty olemaan kuvaamatta!!

Eilen lähdin ensimmäistä kertaa sairaalasta tulon jälkeen hiukan liikenteeseen, pois kotoa.

Kävimme äidin kanssa Taivaspojan ja isän haudoilla sekä torilla -äiti otti minun kauppakorini toiseen käteen ja minut kainalo-kynkkää toiseen käteen. ♥

Sen jälkeen haimme siskon ja piipahdimme vielä Kierrätyskeskuksessa.

Nämä sieltä.

Meillä on Kierrätyksessä aivan tolkuttomat hinnat... En ymmärrä heidän hinnoittelu käytäntöään... Kaupastakin saa joskus halvemmalla!! No, minunhan ei onneksi tarvitse ostaa niitä älyttömillä hinnoilla varustettuja tuotteita... Ihmetellä toki voin, -lahjoituksina saavat ja tolkuttomia hintoja pyytävät!!

Torilta...

Meillä torilla on eräs vanhempi mies joka myy edullisia ja kauniita kukkia... Vai mitä sanotte tästä Karjalanneidosta, -10.00€...

Olen häneltä muutaman kerran ostanut ja todella tyytyväinen olen!!

Arvatkaapas mikä näkyy yllä olevan kuvan oikeassa yläreunassa...;)  Minun jo toukokuussa tilaamani seinäkasvihuoneen yksi kontti... -tai lava, paketti- miksi sitä nyt sanoisi. 

Nyt vain toivon että isäntä mahdollisimman pian jaksaa sen koota! :)

Ihan kohta tulee rakas isosiskoni, -auttamaan vähän minua erilaisissa pikku askareissa. 

Ja ennenkaikkea saan seuraa!!

Sain laitettua pesukoneen päälle, niin sisko laittaa pyykit kuivumaan!

Puutarhassa saamme vielä hetken nauttia pionien kukinnasta, -osa on jo kukkinut!

♥ OIKEIN IHANAA JA AURINKOISTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! ♥