perjantai 1. elokuuta 2008

Ukkosta ilmassa...

Meillä on tänään iltapäivästä alkaen ukkonen jyrissyt. Satanutkin on, -mutta ihan liian vähän. Joudun siis vielä tänä iltana varmaankin tarttumaan kastelukannuun ja antamaan kasveilleni virkistystä...
Toivoin, ettei minun olisi tarvinnut sitä tehdä, vaan luonto olisi hoitanut asian puolestani...

Kuopuksen kesävieras lähti eilen, -äitinsä haki hänet ja toi minulle "hoitopalkkaa", -suuren keltaisen krysanteemin kauniissa siniharmaassa sankakorissa. =)
Pojat valvoivat aina aamuyöhön, pelaten koneella, (siellä 2-3 vuotta sitten olivat tutustuneet)

Tätä "lani-iltaa" oli kuulemma suunniteltu jo viime vuonna, -ja suunnitelmassa silloin myös Esikoinen oli ollut mukana... Nyt he päättivät tavata (eivät siis aiemmin olleet tavanneet) ja ymmärsin Kuopuksen puheista, että nämä peli-illat olivat vähän niin kuin Isoveljensä muistolle... <3
Hän, -jolle nämä tietokonepelit olivat myös harrastus, ei nyt saanutkaan olla mukana, -mutta haluan uskoa, että hän on ollut "hengessä mukana."


Ujo ja hiljainen poika oli tämä Kuopuksen kaveri, -mutta jotenkin hänestä heti huomasi, että oli ns."hyvin kasvatettu" nuorimies. =)

Minun vain piti "skarpata ja pinnistellä"... Oli tehtävä ruuat yms. (enkä voinut olla miettimättä ruokaa tehdessäni ja pöytää kattaessani, että se neljäs henkilö joka pöytämme ääreen istahtaa kanssamme syömään, ei ole Rakas Esikoinen...) En voinut jäädä sohvalle "lepäilemään"...
Tavallaan ehkä ihan hyvä, -mutta kyllä on ollut jotenkin voimaton olo eilisillasta lähtien...
Varmasti minulle tekee hyvää pikkuhiljaa tehdä niitä normaaleja askareita, -vaikka vähän, näin pakon sanelemana.

Eilen oli lopputarkastus tämän olkapää leikkauksen tiimoilta -ja ortopedi kirjoitti lisää
sairaslomaa elokuun loppuun. Sanoi, että tällaisen operaation jälkeen paraneminen voi viedä vuodenkin...
Tavallaan olen ihan tyytyväinen, ettei minun vielä tarvitse palata työhön...
Ja nythän minulla on "oikea" syy sairaslomaani.... Esikoisen menehtymisen takiahan en olisi sairaslomaa saanut... Mutta kun minulla on taustalla tätä vakavaa masennusta, -niin voi olla että olisin saanut senkin tähden sairaslomaa. Jostakin syystä kuitenkin tunnen, että nyt minulla on ihan -oikea syy- olla pois töistä.... Toki tiedän, että myös masennus on ihan samalla tavalla oikea syy, mutta luulenpa, että hyväksyttävämpää on olla pois olkapää leikkauksen tähden...


Haluan taas LÄMPIMÄSTI kiittää Teitä jotka yhä vielä jaksatte kommentoida niin ihanin sanoin... Lujasti Teitä rutistan ja toivotan kaikkea hyvää! <3>

9 kommenttia:

  1. Sun kuvas on sitten aina niin ihanan utuisen herkkiä! Voimia!!!

    VastaaPoista
  2. Ihania nämä sinun kuvasi!
    Voimia ja halaus täältä!

    VastaaPoista
  3. Sinulla ON OIKEUS olla kotona keräämässä voimia tasan niin pitkään kuin sinusta itsestäsi on tarvis. Masennus on pätevä syy, kokemasi tragedia on pätevä syy, olkapää on pätevä syy. Jokainen syy joka sinulta itseltäsi vie voimat on riittävän hyvä. Anna armo itsellesi, joohan?

    Kerää siis voimia rauhassa, sitä asiaa ei voi kiirehtiä.

    Kiitos kauniista kuvista ja mielenrauhaa viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  4. Voi miten tuttua omakohtaisestikin tuo "hyväksyttävämpi syy" olla sairaslomalla! Muista kuitenkin, että lääkärihän sen työkyvyn arvioi ja siihen ei sitten muilla ole mitään sanomista!!! Masennus ja läheisen menettämisen tuska ovat siis ihan yhtä päteviä syitä työkyvyttömyyteen kuin olkapääleikkauskin. Kaikki kipu ja tuska ei näy päällepäin!

    Voimia sinulle!!! Ja muista hoitaa itseäsi!

    Halaten Jaana

    VastaaPoista
  5. tutustumassa kauniiseen blogiisi...
    herkän kauniita kuvia , lämpöisiä ajatuksia sinulle...elämä kyllä vielä voittaa , anna ajan kulua ja tee rauhassa surutyötäsi... kyynelsilmin ajattelen sinua .. minullakin kaksi poikaa... kyllä me usein turhista asioista valitetaan.. huomista kun ei tiedä...
    voimahaleja sinulle... t. päivi

    VastaaPoista
  6. Lämmin kiitos Titti viestistäsi blogissani! Olen täällä silloin tällöin käynyt lukemassa kirjoituksiasi. Mieleisiäni sanoja on ollut vain vaikea löytää, siksi en ole kommentoinut. Toivon sinulle sydämestäni voimaa, joka kantaa tästä eteenpäin! Ja tiedän sen omasta kokemuksestani, jostain se voima vain tulee, hiljaa, ajan kanssa...

    halauksin Jonna

    VastaaPoista
  7. Hyvä, että sait sairaslomaa syyllä joka itsellesi tuntuu hyvältä. Vaikka sinulla on oikeus olla kotona myös menetyksesi johdosta. En ymmärrä lääkäriä, joka ei siitä syystä antaisi sairaslomaa. Mutta nyt on tilanne kuukauden turvattu, joten lepäile ja kokoa voimia. Tilanne voi olla toinen kuun lopussa.

    VastaaPoista
  8. Pojan kuoleman ja syntymän jälkeen isäntä sai sairaslomaa ihan syynä perheenjäsenen kuolema. Siihen on oma sairauslomakoodikin, nyt en muista mikä.

    Askel kerrallaan täytyy tätä elämää jatkaa, aina tulee seuraava "ensimmäinen". Näitä isoja askeleita kammoan, tosin tämä ensimmäinen kesäloma tätä uutta (mustansurkeaa) elämää on ollut yllättävän helppo. Saa nähdä miltä joulu vaikuttaa..

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥