Muutama kuva lomalta....

Kaunis kiitos kaikille jotka toivotitte minut tervetulleeksi takaisin lomalta... =)
Oikeastaan on aika jännä juttu se, että vaikken ketään teistä tunne, -mutta kun lomalla ollessamme siskoni luki minulle puhelimessa jättämiänne kommentteja, niin "tunsin" teidät. ;-)
Sisko kun sanoi nimen tai nimimerkin, niin tiesin heti kenestä oli kyse.
Tässä "oikeassa" elämässä minulla ei montaakaan ystävää ole, sillä olen vähän erakko-luonne enkä kovin sosiaalinen.
Vaikka elämäni on saanut suuren ja surullisen käänteen, -niin yritän kuitenkin pysyä mukana täällä blogistaniassa. Täällä kun on monta ihanaa blogia, joiden kauniiden kuvien katsominen on minulle pieni voimavara. Kiitos siis teille; -teitä on monta, enkä varmaankaan ole läheskään kaikille kommentoinut...

Yritän pitää oman blogini sellaisena suht "hyvänä" ja positiivisena (aina se ei ole helppoa, sillä menetykseni on kääntänyt koko elämäni eri raiteille...).
En täällä kerro syvimpiä tuntojani, vaan yritän pitää tämän itselleni positiivisena "henkireikänä", jota on mukava tehdä.
Varmasti teistä jokainen ymmärtää, että vaikken täällä läheskään kaikkia tuntojani julki tuo, niin elämäni on muuttunut täysin Esikoisen poismenon johdosta... Tähän suruun ja tuskaan minulla ei ole sanoja...
Jokaikinen hetki häntä ajattelen, kaipaan niin että kipeää tekee, -mutta blogissani yritän pitää yllä positiivista ilmapiiriä... Ihan vain itseni vuoksi. Ja suuri ilo minulle on se, että olen saanut monia ihania "ystäviä" vieraakseni, jakamaan pienen osan elämääni.
Toivon teidän jaksavan vierailla täällä luonani jatkossakin...
Jokainen, -pienikin kommentti tuo minulle suuren ilon...

Haluaisin julkistaa vielä muutaman kuvan lomaltamme. Nämä eivät ole kovinkaan kauniita, -ei upeita maisemia ulkomailta tms. Mutta minulle omalla tavallaan arvokkaita.
Viime viikon aikana sain tietää vielä enemmän mieheni lapsuudesta ja varsinkin isänsä kertomat tarinat olivat minusta aivan ihania. Muistan kun täytin 40-v, -sen jälkeen kiinnostuin kaikesta vanhasta ja menneestä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Mieheni 68 -vuotias sisko sanoikin minulle, että hyvin monelle käy jossakin vaiheessa elämää niin. Harmi vain, että muistini on kovin huono ja lyhyt...

Ensimäinen kuva on Kalajärven koululta (Punkaharjulta). Täällä mieheni kävi vuodesta -67
vuoteen -70, -joka oli viimeinen vuosi siinä koulussa. Sen jälkeen koulu myytiin huutokaupassa. Mieheni isä (88-vuotias "teräs-vaari") oli ollut myös huutamassa sitä, mutta häntä ei ollut onnistanut. Tämän -mielestäni- kauniin koulun sai joku toinen.
Miehen isä kertoi, että mies joka sen osti oli aikonut perustaa siihen veneveistämön. Näköjään näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Ko. mies on jo kuollut, mutta kuulemma poikansa omistaa tämän koulun nykyisin.
Mieheni vanhin sisko, nyt 68 v. on myös käynyt tätä samaista koulua.
Minusta aivan ihana paikka...


Koulun pihalla oli myös vanha sauna. Opettajille, jotka kuulemma siihen aikaan asuivat koulun yläkerrassa.


Tämän miehen koulun lisäksi kävimme myös mm. paikassa jossa hän kävi aikoinaan rippikoulun. Mieheni muistaa todella paljon asioita, kuten myös iäkäs isänsä.
Isänsä on ollut leskenä n. 15 v. ja vielä hän asustelee yksin samaa taloa ja tilaa. Soittaa viulua, kitaraa ja mandoliinia. Kirjoittaa kerran kuussa paikallislehteen kirjoituksia omasta menneisyydestään, joissa ottamiaan vanhoja valokuvia.

Hänellä on vanhan navetan vintillä ns. museo, johon on keränyt kaikenlaista tavaraa jotka ovat peräisin 1800 luvulta lähtien. Minä nautin (kuten varmaan "appenikin") kun hän esitteli tavaroita ja kertoi niiden historiaa. Olisipa ollut nauhuri, sillä eihän minulle tietenkään jäänyt mieleen paljoakaan...
Siellä oli mm. vanhoja herätyskelloja, valokuvien negatiiveja, -jotka olivat lasilevyllä...!??!
Kapioarkku joka mieheni muistin mukaan olisi 1800 luvulta. (itse en siis muista...).
Mieheni isän Syvärillä sodassa käyttämät sukset, matkalaukku joka miehen isällä oli ollut 30-luvulla.
Vanha ruukkuhanko (jolla työnnettiin uuniin pataruoka), vanha kivimylly jolla jauhettiin jauhot, miehen isän puhdetöitä sota-ajalta, vanhoja astioita sota-ajata Pietarista, lehmänkelloja, vanhat luomapuut, maitotonkkia erikokokoa -ja vaikka mitä!
Tässä kuvassa siis ikivanhat kangaspuut joilla mieheni äiti on tehnyt satoja mattoja.


Erään -mieheni isän, pellon reunassa (peltoja ei ole vuosiin viljelty) olevassa ladossa oli myös tällainen vanhus. Traktori 50-luvulta; Porche Standard.


Samaisella pellolla oli myös tämä vanha savusauna, -valitettavasti en muista milloin tämä on ollut käytössä, mutta jokainen meistä voi arvata, että siitä on todella paljon aikaa...



Tapasin appeni ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten. Melko lyhyesti silloin, mutta tämän kerran jälkeen minulle jäi todella hyvä mieli, -pidin hänestä kovasti -ja jos en pahasti erehdy niin tunne saattoi olla molemminpuolinen. =)
Uskon hänen nauttineen saadessaan kertoa ja esitellä asioita menneisyydestä,
-mutta toivoisin myös hänen iloinneen minun kiinnostuksestani...
Ja ehkäpä niin on käynytkin; ennen kotiin lähtöämme mieheni pakkasi automme katolle muutaman vanhan heinäseipään -ja sillä aikaa isänsä esitteli minulle vanhan navetan, aitan yms. Ja kun lähdössä ollessamme olin menossa autoon, appeni sanoi minulle, että koska vain mieheni sinne tulee, niin: "Tule sie Tuula mukkaan. "