torstai 28. elokuuta 2008

Uusia muutoksia...

Kävin siis eilen hoitajan vastaanotolla. Hän kyseli miten nyt voin, ja totesi, että edellispäiväinen käynti oli minulle varmasti raskas. Kerroin nukkuneeni koko iltapäivän kovan päänsäryn takia.
Hän oli pahoillaan, ettei siinä voinut minua enempää auttaa.

Kerroin hänelle mitä mieltä olin lääkärin käytöksestä ja kommenteista. Hän sanoi myös hiukan ihmetelleensä niitä...
Kerroin, että läheiseni ovat saaneet minut miettimään reklamaation tekemistä (hänelle en
maininnut, että niihin läheisiin kuuluvat myös te rakkaat blogi-ystäväni, jotka kommenteillanne saitte minut asiaa ajattelemaan). Hän sanoi, että voin sen tehdä. Siskoni on tulossa huomenna luokseni ja yhdessä sitä mietimme.
Eilisessä tapaamisessa hoitaja tuli ajatelleeksi, että onnistuukohan se, että olen nyt syyskuun vuosilomalla ja sen jälkeen palaisin osa-aikaisena töihin. Hän soitti Kelaan, -ja selvisi, ettei se käykkään niin. Jos nyt pidän vuosiloman, niin minut katsotaan työkykyiseksi ja se mitätöi n
e 60 sairauspäivää -joiden jälkeen osapäiväisenä paluu olisi mahdollista.
Hän totesi, että tämä muuttaa tilannettani nyt täysin. Kysyi minulta sopiiko, että hakee
lääkärini paikalle. Huh, -puristin käsiäni nyrkkiin ja totesin, että eiköhän se käy...
En todellakaan edellisen päiväisen käynnin jälkeen olisi edes halunut nähdä kyseistä herraa, mutta ymmärsin, että asian saaman uuden käänteen johdosta myös hänen kommenttiaan tarvitaan.
Ja mitä sainkaan taas kokea... Kun kerroin lääkärille, etten ollut vielä jaksanut tilata aikaa työterveyslääkärille, (edellisen päivän käynnillä asiasta vasta oli sovittu) niin hän vihaisena (ei nyt ihan huutanut, mutta äänen sävy oli vihainen ja kiivas) sanoi minulle, että miten niin en ole jaksanut... Tuollaisten asioiden hoito on ihan normaalia ja sellaiset pitää pystyä tekemään... Oloni oli niin nujerrettu... En itkenyt, mutta silloin päätin, että tämä ei jää tähän!
Hän totesi, että voi taannehtivasti kirjoittaa sairaslomaa, mutta minun pitää mahdollisimman pian tilata aika työterveyslääkärille.
No, sen olen tänä aamuna tehnyt, samoin soittanut töihin. Eikä monikaan voi arvata kuinka paljon voimia kysyy tuollaistenkin asioiden hoitaminen... Työterveyslääkäri alkaa siis hoitamaan tätä osapäivä työtäni, -koska se tapahtuu, niin sitä en vielä tiedä, mutta varmasti nyt syksyn aikana.

Sain hoitajalta lausunnon edellispäiväisestä käynnistäni jonka lääkäri oli lähdettyäni laatinut.
Siinä mainitaan mm. että "keskustellaan mahdollisuudesta palata sairaslomalta töihin aluksi osapäiväisesti." ... Siellä ei todellakaan asiasta "keskusteltu", vaan minun käsitykseni asiasta on, että lääkäri oli sitä mieltä, että kun hänen tuttujaan on amerikassa sodassa menehtynyt ja koska tällaista tapahtuu, niin töihin pitää palata. Samaisessa lausunnossa hän myös kirjoittaa että, "todettakoon, että masennuksen hoidon kannalta olisi suotavaa, että potilas alottais
i työnsä suhteellisen pian." Minulla siis on masennus! Mutta en voi ymmärtää miksi nyt hoitokeinona on työhön palaaminen kun aiemmin on ollut sairasloma, avo-osasto, yksilö- sekä ryhmäterapia.
Kyseinen lääkäri on lääketieteen tohtori, psykiatrian erikoislääkäri... Ammattitaitoaan en epäile, mutta inhimillisyyttä, kuuntelua ja ymmärrystä olisin toivonut.
Kyse ei todellakaan ole siitä, etten haluaisi töihin palata, -mutta kun en jaksa huolehtia itsestäni, kodistani, en mistään!! -Minä joka aiemmin meikkasin päivittäin, pukeuduin siististi. Minä jolle kodin siisteys ja sisustus ovat aina olleet tärkeitä ja rakkaita asioita,
Kun edes kotiani jaksaisin siivota...




Kuopukseni on ollut sairaana nyt parisen viikkoa. Lämpöilyä ja välillä korkeampaakin kuumetta. On väsynyt eikä ole ruokahalua. Nyt on tullut hiukan flunssaa. Verikokeita on otettu, mutta mitään hälyyttävää niissä ei onneksi näkynyt. Huomenna tilaan hänelle taas ajan lääkärille. Ikävää, kun ei ehtinyt olla koulussa kuin viikon kun sairastui. Toivottavasti ei jää kovasti jälkeen ja saa myöhemmin suoritettua väliin jääneet kurssit.
Minun oloani kurjemmaksi on tehnyt myös hänen sairastelunsa, -ainahan me äidit kärsimme siitä kun oma lapsi on sairas...




No, tulihan taas valitettua... Ei ehkä näin julkisesti pitäisi, mutta joskus on johonkin saatava tuntojaan purata.
Sitten iloisempiin asioihin.
Wanilla Rosen Riitta järjesti jokin aika sitten blogissaan arvonnan, jossa minäkin päätin onneani kokeilla. Ja kyllä oli ihana tunne kun huomasin kerrankin onnen potkaisseen.
Ja vielä ihanampi tunne oli eilen kun paketin postista hain. Sain niin kauniin keittokirjatelineen, että jäin miettimään raaskiiko tuota kirjalla peittää... Lämmin kiitos Riitta!

9 kommenttia:

  1. Täällä painiskellaan saman asian kanssa, 13v poikai on ti asti ollu pienessä lämmössä, huonoa oloa ja pientä nuhaisuutta ja yskää. Laskin, niin poik aon ollu ttänä vuonna 27 päivää kuumeessa, ei oikein normaalit luvut. Koulun th on paikalla vasta ma, aion soittaa sinne jos saisivat sitä kautta verikokeisiin tms...alkaa pikkuhiljaa huolestuttamaan. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  2. Tuohon lääkärin käytökseen sanoisin nyt että voi p...e!!!

    Tee ihmeessä se huomautus tuosta lääkäristä!!! Toivottavasti työterveyslääkärisi on asiallisempi!
    Minusta voisit myös kysyä mahdollisuutta työkykykartoitukseen!

    (((((((halaten)))))) ja myötäeläen!

    Jaana

    VastaaPoista
  3. voimia,

    toivottavasti asiat järjestyvät <3

    VastaaPoista
  4. Tee se huomautus..saa lääkrikin ajatella sanomisiaan.
    Ja me mielellämme kuuntelemme täällä mitä sulla on mielenpäällä.
    Auttaa on vaikeampi "oikeassa elämässä"..mutta tiedät ainakin tukemme. *halaus*

    VastaaPoista
  5. Voimia sinulle! Olen myötäelänyt kanssasi jo pitemmän aikaa... Olen ajatellut sinua monesti (oma esikoiseni samanikäinen kuin sinunkin)... Ja ihmettelen jaksamistasi... Olet vahva! Jaksamista edelleenkin!

    ¨louhis

    VastaaPoista
  6. Olen samoilla linjoilla toisten kanssa tuosta lääkärin käytöksestä. Älä toidellkaan jätä sitä tuohon vaan tee reklamaatio.
    Meillä on huomenna kahdeksan naisen porukan viikonloppu kokoontuminen. Me ollaan jokainen koettu masennus toiset ovat olleet jo vuosia sairaslomalla ja toiset yrittää työelämässä. Valitettavasti huonoin menestyksin. Me ei olla kukaan kohdattu noin ajattelematonta ja typerää lääkäriä. Voimia sinulle ja suuret halit

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuo lääkäri on reklamaation ansainnut. Tehkää ihmeessä!
    Oletko ajatellut, että kuopuksesi voisi myöskin olla masentunut, joka ilmenee tällä tavalla psykosomaattisena sairasteluna. Onko hänellä ollut suruaikaa vai onko hänen tietyllä tavalla "tarvinnut jaksaa", ettei äiti sure häntäkin. Oma poikani nimittäin sairastui itse, jotta sai minut huomaamaan masennukseni. Voihan olla, että saman koulun ja linjan aloittaminen on pojallesi liian raskasta näin pian veljen menetyksen jälkeen. Juttele poikasi kanssa, jotta osaatte hakea hänellekin apua. Eihän vuosi hänen iässään merkitse mitään, vaikka aloittaisi koulun vasta ensi vuonna ja keräisi nyt voimia tämän talven. Tiedän tuttavapiiristäni, että se on mahdollista.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  8. Hei Titti, samaa mieltä, että tee ihmeessä reklamaatio. Ei tuollaista käytöstä tarvitse eikä pidä sietää. Aivan mahdoton tyyppi omassa erinomaisuudessaan!!

    Voimia sinulle, halauksin Merja :)

    VastaaPoista
  9. Eksyin jotain kautta blogillesi ja olen täällä itkenyt lukiessani blogikirjoituksiasi. Sydämeen koskee puolestasi. Toivon voimia ja jaksamista sinulle ja koko perheellesi! <3

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥